Missä mennään ja mikä on tulevaisuus Suomen liikenteessä?
Aloitin liikenneopettajan hommat kesällä 1991…harkkapoikana Joensuulaisessa autokoulussa, siinä vaiheessa minulla oli 3-vuotias poika ja tiedossa jo tuleva perheenlisäys…Olin duunaillu ammattiliikenteessä joitakin vuosia ja hankkinu siis leivän meidän perheelle ihan täysin auton ratista. Kokemus on ollut korvaamaton ja nykyisen ammattini kannalta tärkeä. Muistan kun liikenneopettajan työni alkumetreillä kerroin oppilaille Suomen tieliikenteen tilastoja, itsekään niitä sen kummemmin ihmettelemättä. Kerroin faktaa, että Suomessa kuoli vuonna 1972 yhteensä 1072 ihmistä. Tänään, vuonna 2016 olen saanut kertoa nykyisille oppilaille, että meillähän menee jo varsin paremmin kun liikennekuolemat ovat pudonneet 260 tasolle. Vaikein asia on kertoa ja perustella, että miten tähän on päästy? Mitään asiaa ei voi muuttaa hetkessä, vaan se vaatii paljon työtä eri tahoilta ja myös lainsäätäjiltä. Minun mielestäni tärkeintä on ollut kuljettajakoulutuksen kehittäminen, joka alkoi 1990 alusta. On ollut hienoa olla mukana tässä liikenneturvallisuus työssä ns. alusta asti. Uusille kuljettajille tuli ns. kaksivaiheinen opetus, jossa pyrittiin vaikuttamaan ajotapoihin ja liikenne asenteisiin myös heti ajokortin saamisen jälkeen. 2000-luvun alkupuolella esittelin jo vastaavia lukuja, tyyliin 500 menetettyä sielua liikenneonnettomuuksissa… 2010-luvun puolella sit ylpeänä kerroin, että enää 300 vastaavaa menetystä.. Puhun kokonaistilanteesta ja- kehityksestä.. Kaikilla ikäryhmillä meni selvästi paremmin sillä hetkellä ja nuorten asiat olivat selkeästi paremmassa mallissa. Pitää vaan muistaa, että yksikään ihminen ei saisi kuolla tieliikenneonnettomuuksissa. Mitä ne taustat sitten kertoo näistä tilastoista?
On valitettavaa, että nuoret (alle 25v) ovat olleet koko ajan suurin riskiryhmä onnettomuuksissa ja liikennekuolemissa kautta vuosikymmenten. Välillä parempaa mutta enimmäkseen paljon ongelmia, miksi? Ikävin ongelma on taas nostanut tilastot, rattijuopumus ja nuori mies, siis alle 25v. Mitä? Miksi? Alle 25v miehet olivat osallisena joka kolmannessa rattijuoppojen kuolemankolarissa. Tarviiko käyttää taskulaskinta? Määrä on huikea ja surullinen. Ei vaan se nuori, vaan hänen ystävät, kaverit ja perhe. Viikko pari puhutaan asiasta ja sitten jo luetaan uusia uutisia. Omassa työssäni olen aina pyrkinyt kertomaan faktoja ja välillä ihan konkreettisiakin esimerkkejä rattijuoppoudesta. Miten minä voin vaikuttaa, jos minulla on muutama tunti aikaa puhua asiasta. Asioita on paljon ja kaikki on tärkeitä. Pystynkö vaikuttamaan asenteisiin, jotka on opittu jo ennen autokoulua ja mikä on kaveriporukan suhtautuminen ja vaikutus nuoreen ihmiseen? Arvoissa ja asenteissa on suuria eroja, ja sen lisäksi asioita vielä kaunistellaan myös meille, siis liikenneopettajille. Itse kyllä tunnistan ns. teatteriesityksen alle puolessa tunnissa. Elämän suurinta itsepetosta se on ja harmi vaan mutta, kyllä sitä vaan näkee.
Olisin voinut aloittaa tämän blogin tällä; Eräs tuntemani henkilö kertoi minulle järkyttyneenä: Ajoin työmatkaa aamuyöllä heinäkuussa, kello oli n. 4 aamulla, keli aivan mahtava ja aamukin jo valkenemassa. Pitkällä tiesuoralla katselin vieressä olevalle pellolle ja näin siellä olevan auton. Auto oli katollaan ehkä noin 50 metrin päässä tieltä. Pysäytin oman autoni tien pientareelle ja lähdin katsomaan, mitä on tapahtunut? Kun tulin lähemmäksi autoa aloin ymmärtää, että tapahtumasta ei ole kovin kauan aikaa, soitin hätäkeskukseen ja saamieni ohjeiden mukaisesti koitin sitten toimia. Kun menin auton taakse, huomasin että heinikossa makasi vaaleatukkainen mies henkilö. Hän makasi kasvot maahan päin ja kokeilin kaulavaltimolta sydämen sykettä. En tuntenut pulssia ja hän oli elottoman tuntuinen. Soitin uudelleen 112 numeroon ja siellä neuvottiin vaan odottamaan. Tilanteessa tulee varsin voimaton olo, mitä minä voisin tehdä? Yksin heinäkuisella pellolla, jossain valtatien varrella. Ammattiauttajat tulivat paikalle varsin nopeasti, vaikka minusta se tuntui ikuisuudelta. Kertoivat heti, että mitään ei ollut tehtävissä uhrin hengen pelastamiseksi, eikä minullakaan olisi ollut mitään tehtävissä. Siis totesivat kuolleeksi ja vetivät lakanan päälle. Jäi siis vain liuta kysymyksiä. Miksi auto oli murskautunut lähes muodottomaksi? Miksi nuori mies oli pellolla auton ulkopuolella? Mitä oli tapahtunut ennen tätä kolaria? Monta faktaa kuulin sitten jälkeenpäin ja ne eivät poikkea siitä mikä on kirjoitukseni aihe. Toivoisin, että kenenkään ei pitäisi kokea vastaavanlaista menetystä. Asenteisiin on vaikea vaikuttaa enää myöhemmällä iällä, mutta kaikkien meidän pitäisi jo nuoren kasvatusvaiheessa pyrkiä tekemään parhaamme sen suhteen, että yhtään nuorta elämää ei menetettäisi näissä kolareissa. Nuorten vanhemmilla on suurin vastuu. Me ammattilaiset autokoulussa ohjataan käyttäytymistä turvalliseen ja sosiaaliseen suuntaan sitten parhaan taitomme mukaan.
Tänä kesänä ei näitä onnettomuuksia!!!
Mikko Nuutinen
OPETAMME SINUT AJAMAAN!
Liity asiakkaidemme joukkoon ja ilmoittaudu kurssillemme! Yli 7000 tyytyväistä ihmistä ei voi olla väärässä.