Ajokortti tulevaisuuden tyylillä…?
Vuosi 2017 lähti huristen kulkemaan ja autokoulumaailmaan saatiin myös uutta kokeiltavaa. Autokoululiitto sai Liikennevirastolta 9kk kestävän kokeiluluvan, jolla selvitettäisiiin ns. minimi opetusmäärien puolittamisen vaikutusta oppimiseen, valmiuksiin menestyä kuljettajan-tutkinnossa ja tietysti sen jälkeen siihen tärkeimpään, eli turvalliseen selviytymiseen liikenteessä. Kokeiluun voi osallistua Autokoululiiton jäsenkoulut ja niinpäs yhtenä jäsenkouluna mekin innostuimme lähtemään kokeiluun mukaan. Tämä kymppimalli kuulosti heti mielenkiintoiselta ja kun yleensäkin olemme aina olleet kaikissa uudistuksissa mukana, niin tietty tässäkin.
Mikä on 10+10? Tarkoittaa teoria- ja ajo-opetustunteja minimitasolla, eli 10h teoriaopetusta ja 10h ajo-opetusta. Tuntimäärä on melko pieni, normimääristä puolta vähemmän. Heittää siis haasteita meille autokouluna ja myös suurta haastetta uuden oppijalle. Tämä on mahdollisuus muiden joukossa, mahdollisuus pienentemään koulutuksen kustannuksia, sekä nopeuttamaan ajokortin saamisen prosessia? Mielestäni juuri tämänlaisia uusia tuulia autokoulualalla tarvitaan ja voihan tämän avulla vaikka löytyä tulevaisuuden uusi B-opetukseen malli? Uusia kokemuksia ja näkemyksiä tarvitaan, koska tuskin on mitään täysin oikeaa mallia olemassakaan.
Tarkastelen asiaa ensin oppijan roolista. Mitä tämä vaatii opiskelijalta? Itseopiskelua kovalla motivaatiolla, sekä vastuun ottamista omasta oppimisestaan. Etäopiskelua kotosalla, bussissa tai vaikkapa vaparitunnilla oman oppilaitoksen suojissa. Nyt korostin teoria opiskelua. Aivan oikein, mutta sehän on kaiken ”kivijalka”. Se luo perustan kokonaisuuksien hahmottamiseen liikenteessä. Autolla ajaminen on käytännön laji, sitä oppii parhaiten ajamalla. Tämä on tuttu kommentti, toistoa, toistoa niinkun urheilijan goutsi sanoisi. Ajo-opetuksessa on kuitenkin tarkoitus opettaa perustaidot sille tasolle, jossa niitä jokainen voi lähteä kehittämään sitten vaikkapa niillä toistoilla. Tiedon halu, kokeilun halu ja tietynlainen rohkeus uusien asioiden oppimiseen täytyy olla. Omaa toimintaa pitää pystyä arvioimaan alusta asti. Pitää nähdä omat rajat ja mahdollisuudet ja myös pohtia sitä, että pystynkö pärjäämään itsenäisenä turvallisena kuljettajana? On oltava rehellinen itselleen. Liikenteessä ei pärjätä tuurilla niinkun ei heikoilla jäilläkään. Ajotuntien minimimäärä voi olla liian vähän, kun vastailee noihin em. kysymyksiin. Opiskelijalla näen tässä mahdollisuuksia ja selkeästi tuon teoriaopetuksen suhteen varsinkin. Olen jo vuosia pohtinut ja ääneenkin ajatellut, että teoriaopetuksessa n.10h olisi sopiva määrä luokkatunteja, kun opiskelija vaan suhtautuu tosissaan rooliinsa aktiivisena itseopiskelijana! Toivotaan asialle auringon valoa !!
Tarkastelen asiaa sitten opettajan kannalta, mitä tämä vaatii valmentajalta? Teoriaopetuksessa joutuu ehkä vähentämään niitä käytännön elämän esimerkkejä, joista kyllä monet ovat tykänneet siellä teoriatunneilla. Eipä hätiä, kyllä ajotunneillekin niitä käytännön kokemuksia pystyy aina tuomaan mukaan. Valmentajan on osattava tuoda ne tärkeimmät faktat ja jättää itseopiskeluun semmoiset detaljit ym. Ohjaaminen tiedon hakemiseen on myös tärkeää, mistä löytyy autoilijan infoa? Tänä päivänä ei kyse ole tiedon puutteesta, vaan sen löytämisestä ja mielenkiinnosta seurata asioita, esim.laki muutokset ym. Ajo-opetuksessa jokaisen uuden opiskelijan ns. lähtötason määrittäminen on ajo-opettajalle tärkeä juttu. Jutustellaan aina, että mites niitä aikasempia kokeiluja on ollu auton ratissa ja yleensäkin minkäkin moottori vempaimen kanssa? Auton käsittelyn oppiminen on aina yksilöllistä, ihan niinkuin kaikki oppiminenkin, eikä se vaadi aina aikaisempaa kokemusta ko.laitteesta. Ensimmäiset kaksi ajotuntia luovat jo todennäköisesti katsetta siihen minimi 10 tuntiin? Ei paineita, annetaan asioiden sisäistyä ja jatketaan harjoituksia.
Minulta on kysytty jo moneen kertaan, että kuka voisi olla se 10 tuntia ajo-opetusta ja tutkintoon tyyppi? Mietitäämpä..? Kaupungin kasvatti, vanhemmat hommasi pelto mopon 10-vuotiaana mummolan mökkitielle. Kiinnostus moottori härpäkkeisiin vaan kasvoi ja autoa kokeiltiin heti kun ukki tai faija antoi luvan, siinä vieressä istuen ja käsijarrukahvalla sparraillen. Mopokortti heti 15-vuotiaana. Vuosi mopolla ja sit kevarikouluun. Kaksi vuotta kevarilla ja 15000km vaihtelevissa olosuhteissa, paljon kartsalla, ehkä välillä kaverin mautollakin? Teoria asioita aika paljon jo käytännön tuomalla kokemuksella. Oppinut tunnistamaan jo liikenteen riskejä melko lailla hyvin ja huomannut miten iso vaikutus omalla asenteella liikenteessä selviytymisen kannalta on.
Tämä on silti mahdollisuus ja jokainen meistä on aina oma yksilö – Ketään ei voi, eikä pidäkään asettaa mihinkään ”muottiin” paitsi niitä piparkakkuja.
– Mikko Nuutinen
OPETAMME SINUT AJAMAAN!
Liity asiakkaidemme joukkoon ja ilmoittaudu kurssillemme! Yli 7000 tyytyväistä ihmistä ei voi olla väärässä.