Liikennettä.. liikennettä..

On taas se aika vuodesta kun alkaa mieli mennä baanalle, ja vaikka millä ajopelillä. Pitkä talvi takana talviautoilua, lumen harjausta, lämmitystä, jäätyneitä akkuja, ja kaikkea kivaa muutakin talvimeininkiä. Sitten ilmestyy kevät aurinko ja lumet alkaa sulamaan, hei missä mennään? Missä minun harraste ajokki on? No tietysti tallissa odottamassa uutta ajokautta. Mitä tuunasin talvella, tsekkasin kerhon sivuilta mitä muut puuhailee ja kommentoi omista ajokeistaan. Tuttuja kysymyksiä erilaisista pikku ongelmista ym.. Tulevan kesän tapahtumia tietysti suunnitteilla jo sydän talvella, miten oman paikallisen kerhon toiminta herää? Sitten tulee viestiä, että eka tapaaminen siellä ja siihen aikaan, jes mennään maaliskuun loppua ja siitä se taas lähtee homma kulkemaan.

Kun se moottorikärpänen pääsee kerran puremaan, niin ei siihen ole voidetta olemassa, ainakaan meikäläisen tapauksessa. Siitä asti kun olen polkimille yltäny, niin nelipyöräset on kulkeneet ja polkupyörällä hankitun tasapainotaidon oppimisen jälkeen konevoima on vaan edistänyt kaksipyöräisten liikkumista ja sitä huippu hupaa ajonautintoa minkä mopot ja moottoripyörät on meidän Mikolle aina tarjonneet.

Tällä hetkellä minulle rakas motskaharrastus on odottavalla kannalla, johtuen vuosien saatossa hankitusta selkäongelmasta, siis minun selkänikamat ei enää tykkää siitä röykytyksestä ja kylmästä ja kosteasta ym. Tämä harmittaa meikäpoikaa ja kovasti.Usean kymmenen vuoden aikana ei mikään ollut niin mahtavaa kun se keväinen startti motskalla uuteen ajokauteen. Ajokaverit, kerhojen porukat, kokoontumiset ja tietenkin se ”lonely rider” meininki aina välillä, josta tykkäsin. Duunipäivä takana ja ilta-ajelu jonnekin mutkaisille teille kohti ilta-aurinkoa, Jes. Reissut Lappiin ja pohjois-Norjaan, oikeille mutkateille ja ne hemmetin mukavat prätkäilijät joihin sain tutustua. Ei ollu mitään ”titteleitä” oli vaan motoristeja ja yhteinen harrastus, siinä kaikki.

Motska meni siis telakalle nyt ja toivon, että väliaikaisesti. Eipä hätiä, autot,autot.. Jotain spesiaalia ja semmosta mitä on aina automaailmasta haikaillu. Amerikan auto, Foordi ja mustangi. Semmonen Detroidissa valmistettu ”musse” sitten löytyikin ja nyt sen kimpussa lähti kolmas kesä kulkemaan. Harrastaja porukka ihan samanlaista, autohenkistä, ei niitä ”titteleitä”, yhteisiä ajoreissuja kesäkaudella eri paikkoihin ja työpäivien päätteksi ilta-ajeluja. Ehkä enemmän perhehenkistä puuhailua, kun sinne takapenkillekin mahtuu porukkaa mukaan. Hienoja autoja, 50 vuoden historia kulkee joka reissulla mukana, kun autoja löytyy letkaan joka vuosikymmeneltä. Kyllä jengi tsiikaa joka paikassa kun liikutaan ja taukopaikoilla riittää uteliaita valokuvaajia ja autoista kiinnostuneita kaikenikäisiä immeisiä. Tykkään olla messissä ja tykkään gruisailla pitkin katuja silleen arvokkaan rauhallisesti ja hillitysti, vaikka yleensä eka kysymys kaikilla on että paljonkos on ponissa hevosia?

Loppukevennyksenä kerron tositarinan kesältä 2015. Ajelin aamupäivällä kohti Joensuun keskustaa ja matkalla olikin poliisin ns. puhallus ratsia. Pitkä, pitkä jono yhdellä melko vilkkaalla väylällä ja siinä verkkaisesti jokainen vuorollaan hönkäisemään pilliin. Sitten oma vuoroni siinä ja testin jälkeen poliisimies erittäin kiinnostuneena minun mussesta ja kyselee ja kyselee, ei kiirettä, kilometrin jono kadulla ja me vaan jutellaan siinä. Sitten kuuluu hirvee huuto: Mikä helevetti siellä maksaa Sorjonen? Siinäkään vaiheessa ei Sorjosella kiirettä, on sika siisti peli sulla, miekin halluun!

Hyvää alkavaa kevät kautta kaikille harrastajille, oli sit mopo tai musse! Ajellaan nätisti ja ollaan harrastajia !!

OPETAMME SINUT AJAMAAN!

Liity asiakkaidemme joukkoon ja ilmoittaudu kurssillemme! Yli 7000 tyytyväistä ihmistä ei voi olla väärässä.