Yleensä kyse on kuormasta, ei kyvystä

Kun ajaminen menee sekaisin, syy on harvoin se ettei asia menisi päähän. Useammin syy on se, että samaan aikaan pitäisi käyttää kytkintä ja vaihteita, seurata muuta liikennettä, muistaa liikennesäännöt, katsoa riittävän kauas ja kuunnella vielä opettajankin ohjeita.

Niin kauan kuin jokainen näistä vaatii oman ajatuksensa, ne eivät mahdu yhtä aikaa. Kun yksi niistä alkaa sujua ilman miettimistä, seuraavalle jää tilaa. Siksi tunti, jolla ei tunnu sujuvan mikään, on tavallisesti merkki siitä että kuormaa on liikaa – ei siitä että oppiminen olisi pysähtynyt.

En lisää vaikeutta. Teen päinvastoin

Jos tekeminen alkaa mennä täysin sekaisin, en liikenneopettajana yleensä ratkaise sitä ajamalla lisää tai vaikeammassa paikassa. Pienennän harjoiteltavaa asiaa niin pieneksi, että se onnistuu.

• Jos liikkeellelähdöt eivät onnistu, harjoitellaan niitä. Pelkkiä liikkeellelähtöjä, peräkkäin, tyhjällä alueella.
• Jos risteyksissä tulee liikaa tekemistä, mennään hetkeksi rauhallisemmalle alueelle ja palataan sitten.
• Jos kaistanvaihto tuntuu vaikealta, harjoitellaan ensin pelkästään sitä, mitä ennen kaistanvaihtoa pitää nähdä ja päättää. Itse vaihto on siitä pienin osa.
• Jos pysäköinti ei istu, se pilkotaan osiin: ensin pelkkä auton sijoittaminen ruudun viereen, sitten pelkkä peruutus suoraan, vasta lopuksi koko liike.

Tämä ei ole peruuttamista taaksepäin. Se on ainoa tapa saada onnistunut toisto, ja onnistuneista toistoista taito rakentuu. Epäonnistuneesta toistosta ei opi juuri mitään paitsi sen, että tilanne on ikävä.

Kolme kohtaa joissa moni takkuaa

Mitä voit tehdä itse

Kerro opettajalle mikä tökkii, mahdollisimman tarkasti. ”Ei suju” on vaikea lähtökohta. ”En tiedä milloin päästän kytkimen” on helppo. Mitä tarkemmin osaat sanoa missä kohtaa se hajoaa, sitä nopeammin tunti voidaan kohdistaa siihen.

Pyydä yksi asia kerrallaan. Voit pyytää tätä suoraan: ”Voidaanko tällä tunnilla harjoitella vain liikkeellelähtöä.” Se on täysin järkevä pyyntö eikä siitä pidä olla vaivaantunut.

Älä pidä pitkiä taukoja. Tämä on käytännössä yleisin syy siihen että ajaminen tuntuu takkuavan pitkään. Kolmen viikon välein ajettuna jokainen tunti alkaa siitä mihin edellinen jäi – ja usein hieman sitäkin alempaa. Tiheämpi tahti tuntuu kalliimmalta mutta on lähes aina halvempi.

Aja ajotunnin jälkeen sama asia uudestaan, jos se on mahdollista. Jos kotona on auto ja joku jolla on opetuslupa tai joka voi ajaa kanssasi, tunnin jälkeinen sama harjoitus istuu paljon paremmin kuin viikon päästä tehty.

Kuinka monta ajotuntia tarvitaan?

Tähän ei ole yhtä lukua eikä sitä kannata kysyä ensimmäisellä tunnilla. Määrä riippuu lähtötasosta, siitä pääseekö harjoittelemaan ajotuntien välissä ja siitä kuinka tiheästi tunteja ajetaan.

Sanon tämän suoraan, koska moni vertaa itseään kaverin tuntimäärään: ajotuntien määrä ei kerro siitä millainen kuljettaja sinusta tulee. Se kertoo vain siitä, kuinka monta toistoa sinä tarvitsit. Kortissa ei lue tuntimäärää.

Jos tekee mieli lopettaa

Jos harkitset lopettamista, älä tee päätöstä heti huonon tunnin jälkeen. Se on ymmärrettävä hetki mutta huono hetki päättää mitään.

Ehdotan tätä järjestystä: pidä viikon tauko, sovi sitten yksi tunti ja kerro tunnin alussa suoraan mikä on mennyt huonosti. Jos opetus ei tunnu sopivan sinulle, opettajaa tai autokoulua voi vaihtaa – se on täysin sallittua eikä siitä tarvitse selitellä kenellekään. Meilläkin käy oppilaita, jotka ovat aloittaneet muualla.

Katso miten toinen pääsi saman yli

Nollasta korttiin seuraa yhtä oppilasta ensimmäisestä ajotunnista ajokoepäivään. Mukana ovat myös ne tunnit joilla ei sujunut. Ensimmäinen osio on ilmainen.

Katso Nollasta korttiin →