MP-kouluttajan työn haasteet ja onnistumiset
Monella on pienestä asti ollut unelmana päästä tuntemaan moottoripyörällä ajon vapaus. Kaasukahvan mahtava voiman ja nopeuden tunne, joka iskee kroppaan tiukassa mutkassa kuin salama kirkkaalta taivaalta koko kropan läpi. Etsiä se mutkainen ja mäkinen tie jossa katse lepää järvimaiseman ja metsän tuoksujen pyörteessä.
Moottoripyöräily on juuri tätä joka vie mukanaan. Keskityt ajamiseen kaikilla aisteillasi jolloin ajan taju häviää totaalisesti sinun tarkkaillessa pyörän käyttäytymistä, tietä, sään vaikutusta ja liikennettä ympärilläsi.
On hienoa tavata uusia tulevia motoristeja ja nähdä heidän silmistään ylempänä kuvailemani ajamisen palo ja halu päästä tuntemaan tuo vapauden tunne. Monen ihmisen kanssa juteltuani toimistollani olen havahtunut samaan lauseeseen yhä uudelleen ja uudelleen.” Olen miettinyt moottoripyöräkortin ajamista jo monta vuotta ja nyt vain jotenkin vahingossa ajauduin tänne kyselemään moottoripyöräilystä “. TIME HAS BEGUN …
Opettajan tehtävä on antaa oppilaalle ohjeita sopivassa suhteessa
MP-kouluttajan työ on leppoisaa, mutta samalla myös todella hermoja raastavaa puuhaa. Hermojen raastavuudella tarkoitan sitä, kun opettajalla ei ole näkymätöntä jarruvaijeria itsensä ja oppilaan välillä josta vetää pyörän alkaessa kaartaa lähintä rakennusta kohti oppilaan painaessa vahingossa liikaa kaasua. Vaikka se hurjalta kuullostaakin, niin alkuvaiheessa opettaja ajaa moottoripyörää oppilaan kautta omalla suullaan. Opettajalle tämä tuo haastetta ohjeistukseen. Jos annat ohjeita liian tiuhaan tahtiin, suurin osa ohjeista menee samasta korvasta sisään ja jo toisesta ulos, joten ohjeitten ja palautteen oikeaoppinen rytmittäminen oppilaalle opetuksen alkuvaiheessa on todella tärkeää.
Opetuskaluston ja tarvikkeiden pitää toimia säällä kuin säällä.
Hommasin autokoulullemme tänä kesänä bluetooth kypäräpuhelimet joilla opettaja ja oppilas voivat keskustella ajon aikana. Samalla ostoon meni myös kymmenen uutta kypärää, joilla puheen kuuluvuuden sai nostettua ihan uudelle tasolle. Kun tehdään niin tehdään sitten kunnon vehkeillä, näin olen tokaissut monen muunkin asian tiimoilta. Hyvä kuuluvuus opettajan ja oppilaan välillä on siis kaiken aa ja oo, sekä parantavat opettajan ja oppilaan vuorovaikutusta ja turvallisuutta moninkertaisesti ajo-opetuksessa. Investointi johto ajasta johdottamaan aikaan kypäräpuhelimissa oli semi kallis, mutta on jo maksanut itsensä tuhat kertaa takaisin oppilaitten palautteen ja työmukavuuden osalta.
Mitäs jos moottoripyörä kaatuu?
Isoin asia jota oppilaat pelkäävät on pyörän kaatuminen. Kun pyörän saa liikkeelle pitää kuljettajan tehdä jotain todella äkillistä jotta pyörä kaatuisi. Tietenkin välillä moottoripyörän kaatumiselta ei voi välttyä, mutta moni tilanne ja kaatuminen olisi vältettävissä rauhallisella pyörän käsittelyllä. Tyypillisimpiä tilanteita jossa pyörä kaatuu on yksinkertainen pysähtyminen. Pyörä pysäytetään liian äkkinäisesti tanko vinossa ja katse maassa jolloin soppa on valmis. Monet kerrat opettaja ottaa 20 metrin pika spurtit ja saa vielä juuri ja juuri nostettua oppilaan ja pyörän pystyyn. Toinen tyypillinen kaatuminen tapahtuu pujottelutehtävää harjoiteltaessa oppilaan vielä tietämättä rajojaan itsensä ja pyöränsä kanssa. Tietenkin äkillinen pyörän sammuminen esim. liikkelle lähdössä väärällä vaihteella pakottaa yleensä pyörän kyljelleen suuren massansa vuoksi. Muistan kun ensimmäinen kaatuminen tapahtui käsittelykentällä. Säikähdin itsekkin tilannetta niin paljon että paikallaan ollessani pyörän päällä pyllähdin itsekkin nurin pyörineen päivineen.
Välillä kouluttaja ei voi kuin seurata vierestä ja pelätä pahinta
Pahin tapaus joka minulle on käynyt MP-kouluttaja urani aikana, oli kun oppilas täräytti liikennevaloista lähtiessään keskustassa sijaitsevan talon seinään. Ajotunteja oppilaalla oli kyllä jo reilusti takana ja ajaminen muutenkin alkoi olemaan hyvännäköistä ja varman oloista. Ajokoe oli jo varattu ja juuri ennen kolaria olimme itseasiassa menossa kohti käsittelykenttää, jossa ajokokeen olisi pitänyt alkaa.
Pyörä karkasi oppilaalta käsistä liikennevaloista lähtiessään. Yritin ohjeistaa oppilasta kypäräpuhelimen kautta sanomalla “KYTKIN POHJAAN, KYTKIN POHJAAN, KYTKIN POHJAAN” jolloin pyörän veto olisi katkennut ja pyörän ajolinja suoristunut, mutta oppilas vain jatkoi kaasun painamista.. Vahingot olivat vakavat, mutta onneksi pahimmalta vältyttiin. Tuona päivänä yllä mainitsemaani näkymätöntä jarruvaijeria opettajan ja oppilaan välillä olisi toden totta tarvittu.
Älä pidä mitään itsestäänselvyytenä
Kun aloitin harjoittelemaan minkälaista MP-kouluttajan työ on, oli aluksi haastavaa ymmärtää oppilaan taitotaso. Oppilas ei ymmärrä moottoripyörällä ajamisesta yhtään mitään ja vaikeahan se on ymmärtää kun ei omista minkäänlaista aikaisempaa ajokokemusta. Monella uudella motoristilla on kyllä henkilöautokortti, mutta kun ruetaan luettelemaan auton ja moottoripyörällä ajamisen yhtäläisyyksiä, mieleen tulee vain samat liikennesäännöt. On kuitenkin mielenkiintoista huomata miten jokainen uusi kuljettaja kunnioittaa moottoripyörää kuin että alkaisi riehumaan ja kikkailemaan pyörän kanssa.Usein kouluttaja saakin ohjeistaa oppilasta että kaasua voisi pikkuisen vaikka lisätä kuin ottaa pois. Kun vedon pitää tasaisena, samalla myös pyörän tasapaino pysyy tasaisena.
“Jos ei tehdä täysillä, sitten ei tehdä ollenkaan”
Suomessa on vähän ihmisiä jotka saavat tehdä työnsä moottoripyörällä. Välillä sitä miettii rankan työviikon jälkeen, että olempa onnekas kun saan tehdä työtä rakkaan harrastukseni parissa. Olen tehnyt MP-kouluttajan työtä nyt kuusi vuotta ja tänä aikana yksikään oppilaistani ei ole saanut yhtään hylättyä suoritusta ajokokeesta. Olen tuloksesta tietenkin todella ylpeä, mutta monesti sitä miettii miten tuo voi olla edes mahdollista? Tietenkin tähän sisältyy osittain myös hyvää tuuria, mutta opettajana olen halunnut aina kehittää itseäni ja ymmärtänyt että ikinä ei pidä jäädä paikoilleen junnaamaan, vaan rohkeasti kehittää ja kokeilla uutta. Jos haluaa kehittyä jossain asiassa mikään ei ole parempaa kuin testata testata testata ja vielä kerran testata erilaisia metodeja!
Olen myös saanut palautetta opetuksestani että kiinnitän huomiota pieniin yksityiskohtiin, jotka vaikuttavat helposti ajamisen kokonaisuuteen. Tästä tulee mieleen yksi kerta kun oppilas ei saanut pujoittelutehtävää menemään ei sitten millään kohdilleen ja otimme tehtävän aina uudestaan ja uudestaan. Lopulta huomasin, että oppilas pitää vasenta jalkaansa vaihdepolkimen päällä virheellisesti, jolloin kuljettajan jalkojen painopiste pyrkii nousemaan himpun ylemmäs ja lopulta vaikuttaa pyörän tasaiseen kääntymiseen. Korjasimme tämän mitättömältä tuntuneen asian ja homma alkoi taas luistamaan paremmin.
Moottoripyöräkortin suorittaminen lyhykäisyydessään nykypäivänä
Tällä hetkellä kortti ajetaan 6 teoria- sekä 6 ajotunnilla. Opetuksen jälkeen suoritetaan teoria-, käsittely- sekä ajokoe liikenteessä. Jos aikasempaa kokemusta moottoripyörällä ajamisesta ei ole, ajotunteja joutuu ajamaan yleensä tuplamäärän. Teoriassa käydään moottoripyörän erikoisteoriatunteja liittyen moottoripyörän käsittelyyn, sekä mitä asioita uuden kuljettajan tulee ottaa huomioon liikenteessä ajettaessa. Ajo-opetus aloitetaan tietenkin ihan perusteita, siirtyen kokoajan aika nopeallakin syklillä eteenpäin kohti haastavampia ja nopeutta vaativampia tehtäviä.
” Ojan heinikosta pilkotti keltainen kypärä ja heiluva käsi “
Tärkein taito jota tehdään monta kertaa on oikeaoppinen ja tehokas jarruttaminen. Jarruttamista harjoitellaan käsittelykentällä maksimissaan 50km/h nopeudesta, mutta suoritus opetellaan samalla tyylillä ja vakavuudella jotta se onnistuisi myös maantienopeuksista. Nykypäivänä moottoripyörällä hätäjarrutuksen tekemistä on helpotettu abs jarruilla. Kun olet ostamassa moottoripyörää, abs jarrut ovat hengenpelastaja pahassa tilanteessa. Kerran maantielenkillä oppilas jäi ihastelemaan kaarreajossa maisemaa liian pitkäksi aikaa ja ajautui tieltä ulos. Oppilas kerkesi painamaan onneksi jarrua täysillä usemman metrin ajan ja sai otettua vauhdin pois melkein kokonaan. Pyörä kuitenkin valui ojan pohjalle ja kun rupesin miettimään mihin oppilas jäi ja käännyin takaisinpäin, näin kun ojan heinikosta pilkotti vain keltainen kypärä ja heiluva käsi. Tällä kertaa selvittiin säikähdyksellä. Onneksi opetuspyörässämme oli abs jarrut ja jarrutus oli harjoiteltu hyvin. Oppilaalle ja pyörälle ei onneksi sattunut mitään, henkisiä kolhuja lukuunottamatta.
Monesti sitä miettii että tulipahan valittua hurjan haastava ja jopa vaarallinen työ, mutta mikä olisi sen parempaa kuin auttaa ihmisiä heidän unelmiensa toteuttamisessa. Sen olen kouluttajana huomannut että ikinä ei pidä miettiä että nyt minä osaan ja tiedän. Joka päivä oppii uutta niin itsestään moottoripyörän kuin ihmistenkin parissa, jos vain haluaa!
Haluankin toivottaa kaikille tuleville ja nykyisille motoristeille kovaa ajoa, muttei kirjaimellisesti ;)
Terveisin!
Autokoulu AjoMesta Nuutinen
Moottoripyöräkouluttaja
Henri Nuutinen